Olin myös väärässä siinä, että kuvittelin saavani tilaisuuden harjoitella venäjää. Paikallinen oppaamme Levan puhui mieluummin englantia, kuten nuoremmat georgialiset yleensäkin. Venäjää puhuu georgian lisäksin vanhempi sukupolvi ja vuoristossa asuva väki. Georgian kieli on sikäli hankala, että sen kirjoitusasu ei muistuta mitään tuntemaani kieltä. Soinniltaan se on paria suhuäännettä lukuun ottamatta hyvin soinnikasta ja laulunomaista.
Ensimmäinen aamu alkoi kahden tunnin yöunen jälkeen tokkuraisesti mutta uudet elämykset piristivät välittömäsi. Aamiaistarjoilussa huomasin erikoisuutena, että kaiken muun lisäksi oli mahdollista ottaa myös punaviiniä. Valitsin uskomattoman ison ja mehukkaan hunajameloniviipaleen ja lavash-leivän. Kuten myöhemmin monesti panin merkille, täällä kaikki on isompaa ja runsaampaa kuin se, mihin olen tottunut.
Lähdimme matkaan vuorille päin ja siihen päättyi myös yhteyteni internetiin. Seurueessamme oli seitsemän ns. turistia eli lisäkseni ystäväni virolais-tanskalainen pariskunta Anne ja Nicolai, prima ballerina Luana, hänen puolisonsa kapellimestari Aivo ja entinen ballerina, nykyinen viestintäpäällikkö Liina sekä geoekologi Aadu. Lisäski virolainen matkanjohtaja Priit alias Wend, paikallinen vuoristo-opas Levan ja kuski Gutsha. Wend on siviilissä Viron television uutisankkuri ja Levanin erikoisala on lumilautailu. Hän on alalla kaksinkertainen Georgian mestari. Aika sekalainen seurue siis, josta suurin osa ei tuntenut toisiaan entuudestaan.
Tien päällä tankattiin torilla hedelmiä ja muuta tarpeellista. Neste on yleisesti kahdessa olomuodossa: vesimeloni ja viini.
100 km matka kesti noin 8 tuntia lounas- ja tankkauspausseineen. Georgiassa ei oikein pääse hurjastelemaan, koska suurin osa ainakin itäisen Georgian teistä ovat kapeita vuoristoteitä. Illaksi olimme perillä hotellissa, jollaista en ikinä osannut kuvitella. Yksinkertainen mutta siisti majoituspaikka oli rakennettu n. 1000 vuotta vanhaan linnaan. Siellä nautittiin viimeinen kunnon illallinen moneen päivään. Tunnelma oli kuin hobitin seurueella ennen Synkmetsään ja Sumuvuorille lähtöä.
