Olimme toisen päivän iltaan mennessä ensimmäisellä leiripaikalla. Siellä tavattiin seitsemän hevosta ja kaksi hevosmiestä, jotka siitä lähtien kuljettivat tavaroitamme. Heidän seuraksi ilmestyi lähikylistä lisää paikallisia ja juhliminen kesti pikkutunneille asti. Aina välillä joku antoi hevoselle kyytiä, jotta paikallinen suosittu seurajuoma tshatsha (60%) ei loppuisi kesken.
Ensimmäisen leiri oli sikäli luksusta, että pystyimme sytyttämään nuotion, koska lähistöltä löytyi puunhalkoja. Niiden toimittaminen tosin oli aika hankalaa, koska välissä oli tulkinnasta riippuen leveä puro tai kapea joki. Niinpä yksi mies köytti halon toisella puolella jokea ja heitti köyden pään toiselle, joka veti halon yli joen. Pitää mainita, että vesi oli jääkylmää. Nautittiin nuotiosta sitäkin enemmän.
