Arki alkaa

Jos jakaisin matkani kolmeen vaiheeseen niin nyt alkaisi toinen osa. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat lomaa vaikka aikataulu olikin tiiviimpi kuin peruslomaan kuuluu. Koin uusia makuja, lievän vatsataudin, ranta- ja yöelämää ja tutustuin ihmisiin. Peruslomasta tämä erosi siinä, että suoritin päivittäin täysiteholla espanjaa, joogaa ja salsaa. Suorittamiselta se juuri tuntui, koska etenemisvauhti kaikissa oli hurja.

Espanjan opiskelussa edettiin kahdessa viikossa beginners-tasolta intermediate-tasolle, joogassa tehtiin kahden viikon harjoittelun päätteeksi päälläseisontaa ja salsassa pääsi viikon jälkeen edistyneisiin. Lisäksi osallistuin aktiivisesti nuorten kurssikavereideni kanssa Montanitaan kuuluisaan yöelämään ja retkeilin ympäristössä. En tosin jaksanut bailata ihan aamutunneille kuten muut, mutta selvisin melko kunniakkaasti kolmena päivänä viikossa noin kahteen asti. Täällä bailaaminen tarkoittaa kirjaimellisesti tanssimista (bailar - tanssia) eikä juopottelua. Seuraava aamu tuntui enemmän lihaksissa kuin päässä.

Tämä kaikki ei tuntunut yhtään uuvuttavalta vaan päin vastoin - tunsin päivä päivältä itseni reippaammaksi. Siinä on tietenkin osuutensa auringolla, merellä, uudella rennolla ympäristöllä, innostuneilla ja iloisilla ihmisillä. Mutta myös sillä, että olen itse rauhoittunut ja irtautunut viime vuoden paineista ja stressistä (jos sellainen oli). Katri Saarikivi kirjoitti juuri kolumnissa, miten  8 viikkoa auttaa palautumaan pitkäaikaisesta stressistä ja uuden opiskelu lisää palautumisen todennäköisyyttä.

Ryhmä, jonka kanssa aloitin kaksi viikkoa sitten, on nyt hajonnut. Kurssikaverini sveitsiläinen Valerie, brittiläinen Nathan, brasilialainen Hasad ja saksalainen Eva sekä hänen puolisonsa Kristian lähtivät viikonloppuna kaikki eri suuntiin. Hasad palasi Rio de Jaineroon, Valerie lähti jatkamaan opiskelua ja vapaaehtoistyötä Quitoon, Nathan matkustelemaan vuoristoon ja saksalaiset Galapagos-saarille.

Toki tänne tulee uusia ihmisiä mutta samanlaista ryhmäytymistä ei enää voi tapahtua. Tänään alkavat yksityistunnit koulussa, työ orpokodissa ja yksisilmäinen kissa on asettautunut luokseni taloksi.