Extranjero

Taas tuli todistettua, miten hyviä ihmiset ovat ryhmäytymisessä. Olen ollut Moñtanitassa neljä kokonaista päivää ja tuntuu, että missään ei voi olla hyvässä mielessä rauhassa. Osittain siihen on johtanut luontainen taipumukseni verkostoitua. Olen tietenkin hakeutunutkin paikkaan ja olosuhteisiin, missä ihmiset pakostakin tutustuvat kuten kielikouluun ja matkaajien mökkiyhteisöön. Yhteiset kokemukset yhdistävät uskomattomalla vauhdilla hyvin erilaisia, eri maista ja eri-ikäisiä ihmisiä. Hiukan harmittaa tietenkin, että yhteydet paikallisten kanssa ovat jääneet vielä vähäiseksi. Keskustelut siivoojan, naapurikioskin mummon ja tarjoilijan kanssa eivät auta vielä sulautumaan paikallisen yhteisöön. Odotan kovasti vapaaehtoistyötäni orpokodissa senkin vuoksi, että pääsen

osaksi paikallista elämää ja puhumaan espanjaa.

Tämä matka on sikälikin todella erilainen kuin edellinen, että olen täällä selvästi heidän eikä meidän joukossa. Toisaalta se on jopa helpompaa, koska heistä meihin on pitkä matka. Tiedän kokemuksesta. Olen oikeastaan aika tyytyväinen siihen, että kuulun extranjeros kategoriaan. Kielikoulu kokoaa aika kirjavan porukan yhteen. Kielikoulun hollantilainen perustaja on kaiketi halunnut yhdistää harrastuksensa ja elinkeinonsa. Niinpä kielikoulun yhteydessä on surffikoulu ja työpaja, jossa surffaajafanaatikot kokoontuvat. Kielikoulun opiskelijoista ainakin puolet ovat täällä ensisijaisesti surffaamassa ja opiskelevat kieltä kai lähinnä muodon vuoksi.

Olen ollut nyt muutaman kerran rannalla ja ymmärrän hyvin, miksi tämän lajin harrastajat kokoontuvat juuri täällä. Aallot ovat todella kunnioitusta herättäviä ihan peruspulikoijankin näkökulmasta. Ranta on hienoa hiekkaa ja todella puhdas. Paikalliset pitävät velvollisuutenaan pitää rannan puhtaana vapaaehtoistyönä. Opettajani Paul kertoo käyvänsä kolme kertaa viikossa siivoamassa rantaa. Siivoamisessa onkin hommaa, koska tänne kokoontuu alkuvuonna porukkaa Ecuadorin eri osista ja jonkun verran ulkomaalaisia pitämään hauskaa divertirse. Tämä on toisaalta vaikuttanut siihen, että palvelut ovat lisääntyneet ja elämä on turistin näkökulmasta helpompaa ja turvallisempaa.

Moñtanita on muuttunut selvästi 15 vuoden aikana. Hipahtavasta kalastajakylästä on tullut melko

tyypillinen turistikeskittymä rihkamakauppoineen, paketti-illallisineen ja hampurilaisineen. Tarjonta vastaa kysyntää eli koktailkioskeja on rivissä ja kaikkea muutakin päihdyttävää on tarjolla laidasta laitaan, miedosta vahvaan. Tämä näkyy kaduilla ja yöklubeissa, ei tosin päiväsaikaan enkä ole siihen henkilökohtaisesti vielä törmännyt. Paikalliset ovat kuitenkin käsittääkseni pettyneitä siihen, minkälainen Moñtanitasta on tullut ja epäilevät, että turistit siirtyvät pian seuraavaan kylään, Olóniin. Siellä on myös tuleva työpaikkani.

En ole ehtinyt vielä kunnolla nauttia paikallisesta keittiöstä. Olen elänyt hedelmillä ja keittänyt pikku keittolevylläni kasviskeittoa ihan sen vuoksi, että ostin kaupasta ensimmäisenä päivänä kasan kasviksia, koska ne näyttivät niin meheviltä. Ne pari kertaa kun olen syönyt täällä ravintolassa, ruoka on ollut ihan hyvää mutta hyvin suolaista. Jopa tyypillinen paikallinen pikaruoka empanada-piirakka eri täytteillä on ollut suolaista. Paikallisen tavan mukaan tuli myös omaan kasviskeittoon laitettua aivan liikaa suolaa.

Tajusin tänään, että neljän päivän aikana kehittänyt jo uuden rutiinin elämääni.

Rutiini antaa todellakin ryhtiä elämään, vaikka toisaalta se saa ajan kulumaan nopeammin eikä se ole hyvä asia. Herään aamulla aikaisin (se kukko!) käyn uimassa, laitan kahvia ja katselen muistiinpanoja. Olen koulussa klo 8, välillä siesta ja tunteja taas iltapäivällä, viideltä joogaa ja sen jälkeen ruokaa ym. Eilisestä en halua tehdä rutiinia, koska silloin päädyimme kurssilaisten kanssa illallisen jälkeen baariin eikä koulussa tarttunut aamulla mitään päähän. Chuchaqui sanoisi paikallinen ketchuaksi. Piña Colada on täällä melkein yhtä hyvä kuin Kuubassa.

Tämä maa on ihmeitä täynnä. Iguaanit loikoilevat tienposkessa ja avolavoilta kaupataan mangoja kovaäänisistä. Eiköhän tähänkin totu, kuten kaikkeen.