Turistialue onkin paljon puhtaampi kuin mitä muistelen. Vieläkin ajoittain häiritsee viemäristön haju ja se, että kylän läpi virtaava kanava on täynnä roskia. Sen sijaan merenranta ja kadut ovat siistejä enkä ole kertaakaan luopunut ateriasta siinä pelossa, että se ei tekisi hyvää vatsalleni. Eilen kävellessäni naapurikylään oli tienvarsien roskatilanne aika hälyttävä. Sieltä löytyi ihan kaikkea. Epäilen, että joillakin on tapana heittää roskia vaan auton ikkunasta ulos.
Ecuador on siinä mielessä Suomea edistyksellisempi, että kun Suomi kuluttaa osuutensa maapallon luonnonvaroista jo keväällä niin täällä ne riittävät koko vuodeksi. Täällä ei tarvita lämmitystä mutta suuri osa ihmisistä asuu olosuhteissa, joita köyhinkään suomalainen ei kestäisi. Kuumuus voi sitä paitsi olla ajoittain pahempi riesa kuin kylmä.
Luonto on täällä tosiaan läsnä kaikkialla. Mökkini patiolla liikkuu parhaillaan mouruava kissapariskunta, joka vuoroin lempii ja vuoroin tappelee. Lehmät ja vasikat herkuttelevat irtaimenaan sivukadun ruusupensailla ja rannalla telmivät ilmeisen isännöttämät koirat ihmisten joukossa nauttien raikkaasta merestä ja toistensa seurasta. Meren pinnalla leijuvat valtavat pelikaanit.
Mökkini kattoluukkujen (niissä ei ole ikkunoita vaan verkko) takaa kuuluu mitä ihmeellisimpiä lintujen ääniä ja naapurin pihalla löntystelee aamuisin joukko unisia iguaaneja. Kanavan roskatilanne ei näytä niitä häiritsevän vaan ne siirtyvät tyytyväisinä iltapäiväksi sen rantapenkereelle vilvoittelemaan. Uskon, että tämä on vasta alkua verraten siihen, mikä minua odottaa Amazonin sademetsässä.
Eilen matkalla naapurirantaan näin erään talon etupihalla papukaijan, joka puhui espanjaa paremmin kuin minä.
