Tuesday, January 07, 2020

Opiskelijaelämää

Otsikko on tietenkin liioiteltu. Eihän tällaisessa ympäristössä kukaan voi kuvitella viettävänsä oikeata opiskelijaelämää eivätkä monet tänne opiskelemaan ole tulleetkaan. Tämä koulu on kuitenkin erilainen kuin kaikki muut kielikoulut, mitä tiedän. Montañita Spanish School https://montanitaspanishschool.com/ on enemmänkin yhteisö, jonka ovat perustaneet käsittääkseni hollantilaiset. Se työllistää joukon paikallisia, kokoaa yhteen maassa olevat ulkomaalaiset, järjestää vapaaehtoistyötä ja muita aktiviteettejä, kuten rantojen siivoamista.




Olen erittäin tyytyväinen, että löysin tämän koulun ja paikan, koska tarjonta on runsasta eikä kaikki tieto pidä paikkaansa. Koulu järjesti myös vapaaehtoistyön, joka edellyttää ainakin kahta viikkoa intensiivistä espanjan opiskelua koulussa. Tein ennen koulun alkua asiaan kuuluvan tasokokeen ja pääsin hämmästyttävästi omaa tasoa vastaavalle kurssille. Huom. se ei ole ihan aloittelijoille. Kurssillani on neljä minua huomattavasti nuorempaa osallistujaa Englannista, Saksasta, Sveitsistä ja Brasiliasta. Kaikki ovat äärimmäisen mukavia ja opettajat päteviä ja tiukkoja. Kielioppia meille opettaa häiskä nimeltä Stalin. Nimet kertovat menneestä. Ecuadorin nykyisen presidentin nimi on Lenín Moreno. 

Eilen sain erinomaisen vihjeen siitä, miten olen muuttunut 15 vuodessa. Koulun järjestämiä liikunnallisia aktiviteettejä ovat surffikurssit, salsatunnit ja joogatunnit. 20 vuotta sitten olisin ehdottomasti halunnut surffikurssille, 10 vuotta sitten varmasti salsatunneille mutta nyt parhaalta tuntui osallistuminen joogatunnille. En ole edes harrastanut joogaa enkä varmaan tämän jälkeen tule harrastamankaan, koska samanlaisia puitteita ei voi olla missään. Jos on joogannut auringonlaskun aikaan kattoterassilla meren kohinan säestyksellä (oli siinä muitakin ääniä) niin rima on aika korkealla.


Kukko alkoi vaivata aikaisemmin kuin luulinkaan. Nyt herään sen kiekkumiseen jo ennen viittä enkä

ole ainoa. Mikä valta kukoilla onkaan? Yksi uljas lintu pitää hereillä suurta joukkoa ihmisiä kuin mikäkin tyranni. Luonto on muutenkin elämässäni läsnä enemmän kuin normaalisti. Läheinen kanssakäyminen ötököiden kanssa on jo arkipäivää mutta en voinut välttyä hämmästykseltä kun kompastuin oveni edessä kypsään mangoon. Siitä päättelin, että mökkini on mangopuun katveessa ja se pauke ja rähinä, jota silloin tällöin katolla kuulen, on lintujen taistelu mangoateriasta.



Toinen selvä merkki iästä oli illalla kun koulu järjesti yhteisen ns. tutustumisillallisen ja kaikki lähtivät sen jälkeen drinkille. Minä lähdin itsellenikin yllätykseksi cabañaan nukkumaan. Tänäänhän on koulupäivä!