Wednesday, January 01, 2020

Paluu Ecuadoriin

Aloitin tämän blogin 15 vuotta sitten suunnilleen samoihin aikoihin ja samasta aiheesta kuin nyt. Monet asiat ovat muuttuneet tässä ajassa alkaen itsestäni. Saattaisikohan tämä matka liittyä osittain siihen, että saan mahdollisuuden tarkkailla itseäni vuosia vanhempana? Mitä minussa on muuttunut tai onko sittenkään mikään? Silloin olivat olosuhteet toki aivan erilaiset ja olin aivan eri roolissa. Viisivuotiaan tytön äitinä ja ecuadorilaisen miehen puolisona minuun suhtauduttiin suurella arvostuksella vaikka olinkin la gringa. Silloin olin matkassa ison matkalaukun kanssa mutta nyt yritän pärjätä repulla.

Kun silloin olin osa paikallista perhettä ja ystäväpiiriä, olen nyt matkalla yksin ilman paikallista verkostoa. Viisivuotias on nyt aikuinen ja perhe on hajonnut aikoja sitten. Myös suurin osa niistä ecuadorilaisista ystäväpariskunnista, joista kerroin, ovat eronneet. Valitsin kuitenkin kaikista maailman paikoista juuri Ecuadorin vetäytymismatkaani varten. Se tuntui tutummalta kuin mikään muu, pidän auringosta, ecuadorilaisista ihmisistä, luonnosta ja ruuasta ja tyttäreni on puoliksi ecuadorilainen. Samalla pystyn elvyttämään pitkään koomassa ollutta espanjankielen taitoani ja laajentamaan perspektiiviäni monella tavalla. 

Itseni lisäksi täytyy ottaa huomioon, että myös Ecuador on muuttunut 15 vuodessa. On mielenkiintoista nähdä miten. Viimeisen vuoden aikana Ecuador on noussut Suomessa otsikoihin kahakoilla sademetsissä ja protestimellakoilla presidenttiä vastaan. Syksyllä kumottiin aloite laajentaa aborttioikeus alaikäisiin ja raiskauksen uhreihin.  

Samalla Ecuador on Etelä-Amerikan mittakaavassa edistyksellinen monessa asiassa. Ecuadorin koulutustaso on korkea ja lukutaito 95 prosenttia. Eliniänodote on korkea ja työttömyys matala. Ecuadoriin on tullut viime vuosina paljon pakolaisia Venezuelasta.

Suunnitelma on seuraava. Menen ensin kuudeksi viikoksi Montañitaan Ecuadorin rannikolle. Valitsin tämän pienehkön ja vaatimattoman kylän, koska siellä oli paras löytämäni kielikoulu ja mahdollisuus vapaaehtoistyöhön lasten kanssa. Vasta myöhemmin tajusin, että kylä on varsinkin vuoden alussa vilkas turismin ja paikallisturismin kohde, surffiparatiisi ja karnevaalikeskus. Yritän kestää sen.

Kielikoulu on jokaisena arkipäivänä muutaman tunnin ja parin viikon kuluttua saapumisestani menen lisäksi töihin paikalliseen orpokotiin. Haluan olla avuksi ja kompensoida jotenkin rasitukseni ympäristölle ja yhteisölle. Samalla haluan itse oppia kieltä, avartaa omaa ymmärrystä maailmaa kohtaan ja ravistella omia asenteitani. Asetelma kääntyy päälaelleen kun lapset joutuvat parantamaan minun lukutaitoani. Minulla on mukana muutamia espanjankielisiä lastenkirjoja, joita lapset saavat lukea minulle. 

Toki jätän kylään myös kivan nipun dollareita kuuden viikon aikana.

Viimeisen kahden viikon aikana harjoitan sitten rehtiä turismia. Menen bussilla vuorten yli tulivuorialueelle, jossa voi kylpeä lämpimissä mineraalivesialtaissa. Sieltä jatkan alas Amazonin sademetsään, jossa on tarkoitus patikoida muutama päivä.

Lopuksi ehdin olla vielä pari päivää rannikon miljoonakaupungissa Guayaquilissa, jossa 15 vuotta sitten vietin suurimman osan ajastani. Saatan vierailla tyttäreni sukulaisten luona, koska Ecuadorissa perheet pitävät yhtä myös hajottuaan. Olen heille kiitollisuudenvelassa, koska äitini kuoleman jälkeen vuosi sitten he järjestivät hänelle muistomessun paikallisessa kirkossa.