Isla de La Plata

Kerronpa jotain mun luontoretkestä vaikka siitä on jo pari päivää aikaa. 50:lle eurolle sai todellakin vastinetta:

hintaan kuului 45 km taksimatka Montanitasta Puerto Lopeziin ja takaisin, tunnin venematka Isla de La Plata -saarelle, johon tutustuttiin oppaan johdolla. Tämän jälkeen vielä snorklausta saaren edustalla ja lisäksi hedelmä- ja sämpylätarjoilua.

Matka alkoi, kun minä ja muu ryhmä ohjattiin pienehköön moottoriveneeseen. Joukossa oli oppaan lisäksi pari amerikkalaista, nuori ranskalainen pariskunta, espanjalainen rouva ja paikallisturismia harrastava perhe pienen tyttärensä kanssa. Olkoon kerrottu, että paikallinen perhe oli varustautunut retkeen huonoimmin. Jaoin osan vedestäni pikkutytön kanssa ja muut ryhmäläiset lainasivat auringonsuojaa.

Aurinko saarella oli pureva. Olimme suoraan päiväntasaajan alapuolella, vieläpä melko korkealla ja kuivalla maalla. Oppaan mukaan juuri tässä kohdassa on maailmannapa. Saari ei sinänsä tehnyt
suurta vaikutusta. Kasvit olivat kuivuudesta ruskeita ja
kituvia, varjoa oli hankala löytää. Tämä ei näyttänyt haittaavan harvinaisia lintulajeja, jotka asustivat saarella vailla erityistä pelkoa ihmisen läsnäolosta. Suurempi uhka heille ovat muut eläimet ja linnut. Niinpä valokuvaaminen lähietäisyydeltä ei tuottanut lintujen joukossa minkäänlaista hämmennystä.

Olen lukenut Kurt Vonnegutin Galápagos-kirjan joskus aikoja sitten. Ainoa, mikä jäi kirkkaasti mieleen, oli kuvaus sinijalkasuulista. En olisi ikinä silloin uskonut, että pääsen elämässäni näin lähelle näitä harvinaisia lintuja. Tätä lintulajia voi kohdata Ecuadorin Galápagos ja Isla de La Plata saarten lisäksi Meksikon länsirannikolla. Sinijalkasuulat elävät noin 35-vuotiaiksi. Jalkojen väri vaihtelee iän mukaan. Alle vuoden ikäisillä jalat ovat valkoisia, nuorilla 2-3 vuotiailla turkooseja ja sitä vanhemmilla sinisiä. Urokset vaihtavat paria monta kertaa vuodessa mutta kummatkin hautuvat munia vuorotellen parin viikon ajan. Myös poikasista pidetään huolta yhdessä. Ihmisen läheisyyttä eivät myöskään säikähtäneet uljaat fregattilinnut.

Snorklatessani näin niin erikoisia kaloja, että niitä olisi ollut vaikeata edes kuvitella etukäteen. Kirkkaan sinisiä, oransseja, raidallisia, ruudullisia, isoja ja pieniä. Veneen viereen uivat salaatinlehtien houkuttelemana valtavat kilpikonnat parvena. Suomessa ja varsinkin kaupungissa asuessa saattaa helposti unohtaa, miten monimuotoista maapallomme luonto oikeasti on.